Erään mäyräkoiran tarina
Oletteko kuulleet tarinan Raunosta, metsästävästä mäyräkoirasta, joka metsästysreissullaan jäi junan alle?
Ihan niin kuin muutkin metsästävät lajitoverinsa, Rauno valmistautui metsästysreissulle huolellisesti. Raunolle puettiin oranssikeltainen metsästysliivi, johon kiinnitettiin gps-signaalia lähettävä tutka. Aamuruokaa säännösteltiin niin, ettei Raunon tarvitsisi viilettää metsissä maha pullollaan.
Kuten muutkin lyhytjalkaiset, pitkäselkäiset sydämenvaltaajat, myös Rauno nautti kotioloissa perheensä jakamattomasta huomiosta sohvalla kellotellen. Metsästysretkillä Raunosta kuitenkin kuoriutui terävä, nopealiikkeinen ammattilainen, jonka tehtävänä myös tuona kuulaankirpeänä syysaamuna oli ajaa saalis kohti metsästäjien muodostamaa passilinjaa.
Jahti alkoi suotuisissa merkeissä. Rauno tutki hetken kuminapellolta löytyneitä jälkiä ja lähti päättäväisesti suuntaamaan kohti metsänreunaa. Pian metsästä kuuluikin kilkattava, alati yltyvä haukku, joka kertoi Raunon olevan saaliin jäljillä. Gps-signaalia tarkkailevan koiramiehen viesti radiopuhelimiin vahvisti oletuksen oikeaksi; Rauno oli suuntaamassa saaliin perässä kohti passilinjaa suunnitelmien mukaan.
Yhtäkkiä saalis ja perässä pinkova Rauno vaihtoivat suuntaa. Matka jatkui kohti uneliaan kyläyhteisön keskustaa ja kylää halkovaa, harvakseltaan liikennöityä junarataa. Tämä yllättävä peliliike sai metsästäjät vauhtiin; puhelimista kaikui komento jättää passilinja ja lähteä Raunoa pelastamaan. Vauhtia toimintaan antoi myös kaukaisuudesta kuuluva lähestyvän junan ääni.
Metsästysreissuilla koirasta kannetaan kollektiivista vastuuta. Käskyn kuultuaan passilinja tyhjeni oranssitakkisten metsästäjien rynnätessä kohti junarataa – osa autoilla, osa juosten. Juna lähestyi, ja Raunon gps-tutkan sijainti oli pysähtynyt keskelle raidetta.
Ensimmäisinä perille ehtineet metsästäjät totesivat tilanteen olevan lohduton: juna oli mennyt menojaan ja Raunon oranssikeltainen liivi häämötti kauempana raiteella. Raavaampikin mies tunsi kurkussaan palan, kun metsästäjät lähestyivät sitä, mitä Raunosta oletettavasti olisi jäljellä. Yllätys olikin suuri, kun raiteiden välistä nousi varovasti seisomaan kokonainen karkeakarvainen mäyräkoira Rauno.
Tällä tarinalla on siis onnellinen loppu. Junan lähestyessä raiteilla nuuskutellut Rauno oli viisaasti päättänyt maastoutua. Pienen kokonsa ansiosta raiteiden väliin painautunut Rauno selvisi junan alle jäämisestä pienin vaurioin; sen päähän ommeltiin päivystävän eläinlääkärin toimesta muutama tikki. Lemmikkivakuutus korvasi omavastuun ylittävän osuuden ja Rauno pääsi toipumaan seikkailustaan kotiväkensä pariin. Raunolle ei jäänyt yliajosta traumoja, vaan tänäkin syksynä Raunon kilkattava jahtihaukku on raikunut kyläyhteisön metsissä.
