Mitä vakuuttaminen on? – Vakuutuksen ja riskienhallinnan opiskelija vastaa
Pohjantähti tekee yhteistyötä Tampereen yliopiston vakuutuksen ja riskienhallinnan opiskelijoiden ainejärjestö Tariffi ry:n kanssa. Vakuutus ja riskienhallinta on yksi kauppatieteiden tutkinto-ohjelman pääaineista Tampereen yliopistossa. Tässä blogitekstissä Tariffi ry:n puheenjohtaja Aleksi Virtanen raottaa verhoa vakuuttamisen historiaan ja kertoo opintojensa näkökulmasta, mitä vakuuttaminen on.
Vakuuttamisen historia ulottuu jo muinaiseen Babyloniaan
Vakuutuksen vanhinta tunnettua muotoa edustavan kuljetusvakuutuksen juuret ulottuvat aina muinaisen Babylonian aikoihin 2000–3000 eaa. Tähän aikaan kauppiaat rahoittivat karavaanimatkojaan usein lainavaroin. Karavaaneja vaanivat matkoilla useat vaarat, kuten rosvot ja luonnonolosuhteet, minkä vuoksi karavaanit ja kauppiaiden lainan takaisinmaksu usein epäonnistuivat.
Muinaisen Babylonian aikaan tämä tarkoitti lainojen maksua kauppiaan omalla hengellä. Tilanne ei kuitenkaan ollut hyvä kummankaan osapuolen kannalta, koska kauppias menetti henkensä ja lainanantaja rahansa. Osapuolet alkoivatkin solmia sopimuksia, joissa karavaanin onnistuessa kauppias maksoi lainan normaalin koron lisäksi ylikorkoa riskiä vastaavana vakuutusmaksuna. Karavaanin epäonnistuessa hän vapautui lainan takaisinmaksusta.
Tämänkaltainen vakuutuksen muoto lainanannon liitännäisenä säilyi aina 1300-luvulle asti, kunnes katolinen kirkko kielsi ylikorot ja vakuutussopimus irrottautui lainanannosta erilliseksi nykyisen kaltaiseksi vakuutussopimukseksi.
Riskienhallinnan syvin olemus
Kun olemme saaneet pintapuolisen käsityksen vakuuttamisen juurista, pääsemme katsomaan sen syvimpään olemukseen. Syvennytään tässä blogikirjoituksessa aiheeseen vakuutuksen ja riskienhallinnan opintojen kautta. Ensimmäinen osa-alue opinnoissa on riskienhallinta. Riskit voivat olla puhtaita tai spekulatiivisia riskejä. Puhdas riski on ei-toivottavan tapahtuman mahdollisuus, joka ei ole varma eikä mahdoton (esim. tulipalo). Spekulatiivisiin riskeihin taas liittyy sekä tappion että voiton mahdollisuus (esim. liikeriskit).
Riskejä voidaan jakaa ryhmän kesken. Jos ryhmä on suuri, suurten lukujen lain mukaan riskit voivat tasaantua niin, että ne eivät vaaranna yksittäisen jäsenen kantokykyä. Tähän ajatukseen voidaan myös vakuuttamisen nähdä perustuvan.
Vakuutettavat riskit ovat yleensä puhtaita riskejä. Tämän lisäksi riskien vakuutuskelpoisuudelle on myös neljä muuta vaatimusta, jotka ovat ennustettavuus (toteutumisen todennäköisyys ennustettavissa), riippumattomuus (riippumaton edunsaajasta), stabiliteetti (ei voi muuttua ajan mukana ennalta arvaamattomasti) ja riskin toteutumisen harvinaisuus.
Riskejä voidaan hallita monella eri tavalla, joista vain yksi on vakuuttaminen. Muinaisen Babylonian kauppias voi vakuuttamisen lisäksi esimerkiksi pienentää ryöstetyksi tulemisen riskiä palkkaamalla vartijoita, poistaa riskin jättämällä karavaanin kokonaan väliin tai pitää riskin itsellä ja varautua lainan takaisinmaksuun säästämällä.
Vakuutusliiketoiminta pähkinänkuoressa
Toinen osa-alue vakuutuksen ja riskienhallinnan opinnoissa on vakuutusliiketoiminta. Siinä tärkeässä roolissa ovat muun muassa erilaiset vakuutustuotteet, sääntely, vakavaraisuus ja sijoitustoiminta. Vakuutusyhtiöt voidaan jakaa henki- ja vahinkovakuutusyhtiöihin. Henkivakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutustuotteita riskin (mm. kuolema tai vakava sairaus) varalle sekä sijoitusinstrumentiksi (mm. säästö- ja eläkevakuutukset). Vahinkovakuutusyhtiöt taas tarjoavat tuotteita, jotka pyrkivät riskin toteutuessa palauttamaan tilanteen mahdollisimman lähelle vahinkoa edeltänyttä tilaa.
Vakuutusliiketoiminta on hyvin säädeltyä, minkä avulla muun muassa turvataan vakuutetun asemaa sekä varmistetaan vakuutusyhtiön maksukyvyn säilyminen sopimistaan korvausvastuista huolimatta. Hieman yksinkertaistaen vakuutusmatemaatikkojen tulee siis jatkuvasti laskea, että vakuutusyhtiö täyttää vähintään sääntelyn asettamat vaatimukset eli pystyy hoitamaan velvoitteensa 99,5 % todennäköisyydellä vuoden aikaperiodilla.
Vakuutusyhtiöiden täytyy asettaa vakuutusmaksut sellaiselle tasolle, että ne kattavat maksettavat korvaukset, vakuutusten hoidosta syntyvät kustannukset ja vakavaraisuuspääoman kustannuksen. Vakuutusyhtiölle kertyykin paljon varallisuutta, jotta se pystyy selviämään korvauksista epäsuotuisammassakin tilanteessa. Vakuutusyhtiöiden tulokseen vaikuttaa tämän takia merkittävästi se, kuinka tuottavasti nämä varat on sijoitettu.
Vakuuttamisen rooli yhteiskunnassa
Kolmas osa-alue vakuutuksen ja riskienhallinnan opinnoissa on sosiaali- ja eläkevakuuttaminen. Vakuuttamisella on merkittävä rooli länsimaisissa yhteiskunnissa tulojen ja menojen tasaamisessa sekä henkilöiden välillä että henkilön oman elinkaaren aikana. Tuloja tasataan esimerkiksi maksamalla eläkevakuutusmaksua palkasta, jotta työiän tuloja saadaan siirrettyä eläkeikään ja näin varmistetaan toimeentulo yli elinkaaren.
Vahinkovakuutuksella taas voidaan tasata esimerkiksi tulipalosta, liikenneonnettomuudesta tai sairaudesta syntyviä kustannuksia suuren joukon kesken. Vahinkovakuuttaminen mahdollistaa sen, että vahingosta palaudutaan nopeammin ja osapuolten toimeentulo ei vaarannu. Vakuuttaminen onkin ollut ja todennäköisesti tulee myös tulevaisuudessa olemaan tärkeässä roolissa hyvinvointiyhteiskuntien kehityksessä. Tästä kuitenkin ehkä lisää joissain tulevissa blogikirjoituksissa.
