Oma koti, oma lupa – ja omat vakuutusmaksut
Palataanpa hetkeksi kahdenkymmenen vuoden taakse loppukesään 2000. Aloittelin silloin toista vuottani yliopisto-opiskelijana ja silloinen mies…poikaystäväni oli juuri päässyt pois armeijasta.
Asuimme molemmat äitiemme helmoissa, mutta erityisesti minua kuumotteli jo kovasti oma koti ja oma lupa. Niinpä tuumasta toimeen ja yhteistä vuokra-asuntoa etsimään.
Nimet paperiin jos toiseenkin
Ajankohta oli otollinen. Kohta olimme jo asuntoesittelyssä ja allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Muistan vieläkin tuon huumaavan tunteen: ihan ikioma koti! Tai no, vuokranantajan, mutta niin oma kuin opiskelijabudjetilla oli mahdollista.
Onnen huumassa muuttoilmoitukset, sähkösopimukset ja kotivakuutukset tuli hoidettua ripeästi kuntoon. Tuntui kovin aikuiselta hoidella omaan kotiin liittyviä asioita. Helposti ne olisivat tosin voineet unohtua.
Kun toisessa vaakakupissa ovat sähkölaitosopimuksen tekeminen tai vakuutusten ostaminen ja toisessa sisustusliikkeet ja tuparisuunnitelmat, on epätasapaino melkoinen.
Ikä tuo tietämystä – kuten opinnotkin
Onneksi meillä kuitenkin oli vanhempia ja (myönnettäköön nyt vuosien jälkeen) viisaampia läheisiä, jotka huolehtivat että käytännön asiat tulivat hoidetuksi.
Keskivertoparikymppisestä minut erotti opiskelualani – vakuutustieteet. Veikkaan, että tiesin alan kiemuroista ja pienistä pränteistä enemmän kuin useimmat ikäiseni. Niinpä hoidin vakuutusasiat kuntoon kuten vastuullisen, itsenäisen aikuisen kuuluukin.
Koti-, vastuu- ja oikeusturvavakuutus – CHECK!
Muuton myötä minut poistettiin äitini vakuutussopimuksesta ja omaan pieneen kotipesään tehtiin kahden nuoren tarpeita vastaavat vakuutukset.
Vakuutettavan omaisuuden ei tosin tuossa vaiheessa vielä päätä huimannut.
Liikenne- ja autovakuutus – CHECK!
Olin saanut auton heti 18 vuotta täytettyäni, sillä asuin kaksin ajokortittoman äitini kanssa. Siksi auton vakuutukset olivat jo ennestään nimissäni.
Omaan kotiin muuttaess myös vakuutusmaksut siirrettiin äidiltäni allekirjoittaneelle. Muutos, joka ei mielestäni olisi ollut välttämätön, mutta jonka nielin osana aikuistumisen hintaa.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Paikkakunnan vaihtuessa Nokiasta Tampereeksi kasvoivat myös riskit ja sen myötä vakuutusmaksu! Senkin ymmärsin – ja nielin.
Henkilövakuutus – CHECK!
Vanhemmat olivat ottaneet minulle henkilövakuutuksen jo ollessani lapsi. Koska vakuutus oli jo maksanut kitarisa- ja nielurisaleikkaukseni, eikä koskaan voisi tietää mitä elämä eteen tuo, ei kannattanut irtisanoa.
Siirsin siis tämänkin tuen ja turvan omaan sopimukseeni. Laskun maksamiseen taisin tosin saada äidiltäni pientä avustusta aika ajoin…
Myöhemmin elämä toi eteen eron ja sinkkuelämän, uuden parisuhteen, omistusasunnon, kaksi lasta ja avioliiton. Yksi asia näitä kaikkia elämäntilanteiden muutoksia on yhdistänyt – vakuutusturvan tarkistus ajan tasalle.
Taloudellisen turvan merkitystä ei voi väheksyä, vaikka se elämän koko kirjossa onkin vain yksi värisävy. Se on tuonut taustalla mielenrauhaa tilanteiden muuttuessa.
