Riski Räikkösen kesä
Kauan odotettu kesäloma oli vihdoin koittanut, kun Riski Räikkönen suuntasi autonsa kohti mökkiä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja iloiset ihmiset täyttivät kadut ja terassit. Neljä viikkoa ikuista vappua edessä, hekumoi Riski.
Tälle kesälle ei ollut erityisiä suunnitelmia, sillä Riski oli tottunut siihen, että tekevälle sattuu, ja toiveissa oli saada viettää rauhallinen kesä. Ei mitään kohellusta ja kommelluksia, vaan ulkoilua, oleskelua, puutarhatöitä, makkaranpaistoa, saunomista ja kirsikkana kakun päälle suvun mökkiolympialaiset, jotka perinteisesti vietettäisiin Räikkösten mökillä.
Suhteellisen rauhallisesti kesä menikin. Mökillä puuhastellessa toki sattui kaikenlaista pientä ja niiden myötä matka aluesairaalan päivystykseen tuli asetettua oletusreitiksi auton navigaattoriin, mutta kokonaisuudessaan kesä oli Riskin mielestä ihana, ainoastaan liian lyhyt.
Syksyllä mökkiä talviteloille siirrettäessä alkoi kesän lämpö olla muisto vain, ja Riski päätti lämmittää mökkiä pistämällä takkaan puita. Sopivia sytykkeitä ei meinannut löytyä millään, kunnes Riski löysi jostain syystä mökille suttupapereiden joukkoon ajautuneen vihkosen, joka sisälsi Riskin yhtiön vakuutusehdot. ”Tämähän on sopivaa sytykettä, tuskin näitä kukaan lukee ja sivujakin on niin paljon, että näillä lämmittäisi koko mökin ilman polttopuitakin”, Riski hymähteli syytäessään takkaan paperitolloja.
”Voi sitä onnetonta, joka näitä työkseen kirjoittaa”, Riski pohdiskeli, ja samalla silmiin sattui pätkä tekstiä jo kovin silputusta vihkosesta. Koska Riski oli repinyt jo ehtoja ja sytyttänytkin osan niistä, hän ei nähnyt kuin osan tekstistä: ”…ulkoinen isku-, törmäys- tai lämpövoima tai kemiallisten aineiden koostumus aiheuttaa ruumiinvamman…”. Sana lämpövoima kiinnitti Riskin huomion, koska lämpövoimaahan hän oli itsekin tuottamassa, onneksi ainakin vielä ilman ruumiinvammaa.
Riskin mieleen palautui kesäinen lämpöhalvaus, jonka vuoksi hän kävi aluesairaalassa nesteytettävänä menneenä kesänä. Käynnistä seurasi mielleyhtymä laskuun, jonka aluesairaala oli lähettänyt hoidon jälkeen. Itse asiassa laskuja oli useampiakin; olihan Riskiä hoidettu ampiaisen piston johdosta ja myös hoitoa vaatinut palovamma oli syntynyt kesällä grillin tehoja testatessa.
Sairaalalaskuista ja paperitolloista mieleen pompahti vakuutuslasku, joka oli juuri maksettu. Riski ei muistanut, mitä vakuutuksia lasku sisälsi, mutta mielessä häivähti epäilys siitä, että jokin henkilövakuutus saattaisi itse asiassa liittyä jollakin lailla Riskin saamiin sairaalalaskuihin.
Riski sai vahvistuksen aavistukselleen vakuutusyhtiön asiakaspalvelusta; Riskin sairaalalaskut olivat aiheutuneet tapaturmista, jotka kuuluivat vakuutuksen piiriin. Itse asiassa Riski oli onnistunut bongaamaan sytykkeeksi repimistään vakuutusehdoista juuri sen kohdan, jossa kerrottiin, millaisia tapahtumia tapaturmavakuutus korvaa. Riski oli kuitenkin huolissaan siitä, oliko jo liian myöhäistä hakea korvausta kesällä sattuneista tapaturmista, kun kalenterin mukaan joulu oli juhannusta lähempänä.
Riski soitti uudestaan asiakaspalveluun ja kysyi hädissään, vieläkö ehtii korvaushakemuksen täyttämään. Asiakaspalvelusta kerrottiin, että korvauksenhakuaika umpeutuu vuoden kuluessa siitä päivästä, kun Riskille on aiheutunut sairaalalaskuja, joten vielä ehtisi hyvin realisoida sairaalalaskut korvausrahoiksi.
Riski laskeskeli, että hänellä oli vielä yli kuusi kuukautta aikaa tarttua seuraavaan haasteeseen ja opetella käyttämään vakuutusyhtiön sähköistä korvauksenhakupalvelua. Tuskin siihen puolta vuotta menisi, vaikkei Riski mikään IT-ihmemies ollutkaan. Vielä ei ollut liian myöhäistä palata lämpimän kesän muistoihin korvaushakemuksen muodossa.
