Tasamaalta taloksi - Vahinkoja sattuu!

Tässä rakentamisen iloihin ja suruihin keskittyvässä blogisarjassa käydään läpi jokaisen suomalaisen unelmaa punaisesta tuvasta ja perunamaasta sekä mietitään samalla, miten vakuutukset täytyy ottaa huomioon rakennusprojektin aikana.

Kävi vahinko. Ostimme puolisoni kanssa tontin ja nyt siihen pitäisi rakentaa talo. Tai oikeastaan koti.

Lähdetäänpä liikkeelle parin kuukauden takaa. Ei kun palataan sittenkin neljän vuoden taakse. Ostimme silloin nykyisen asuntomme, jonka osto meni jotakuinkin näin: sovittiin, että kartoitetaan rauhassa eri vaihtoehtoja ja potentiaalisen ilmoituksen tullessa vastaan käydään katsomassa asuntoa.

Kiinnostava ilmoitus tuli naaman eteen heti viikon tutkiskelun jälkeen ja sovimme asuntonäytön. Ajelimme asunnolle ja totesimme matkalla, että tämä paikka on kyllä helevetin kaukana, vaikka todellisuudessa automatka silloiselta asunnolta uudelle kesti viisitoista minuuttia.

No, auto parkkiin uuden asunnon pihaan, tehokas vartin katselu ympärillemme ja tarjous vetämään. Asunnolta kotiin ajaessamme mietimme, että olikohan tuossakaan mitään järkeä ja että tuskin se tarjous läpi ainakaan menee. Puolisen tuntia kotona oltuamme puhelin soi ja tarjous hyväksyttiin.

Näin jälkeenpäin ajateltuna rohkea veto todellakin kannatti. Asuinalue on rauhallinen, riittävän lähellä palveluita, perheystävällinen ja kasvava. Löysimme siis paikkamme. Lisäksi asunto, jonka ostimme, on palvellut meitä täydellisesti. Se on ollut riittävän tilava meille kaikille, hieno, energiatehokas ja edullinen asua.

Hetken mielijohteesta kohti konkretiaa

Mennääs sitten sinne parin kuukauden taakse, jolloin itse vahinko sattui. Me ollaan puolison kanssa vannottu aina, ettei rakenneta koskaan. Moni tuttu on rakentanut todella kivoja koteja itselleen, mutta jotenkin sitä on itse aina ajatellut, ettei tuo koske meitä. Meillä kun on kiva koti, joka oli uusi silloin kun siihen muutettiin, eli periaatteessa rakennettu meille.

Lähellä asuvat kaverit erehtyivät kuitenkin laittamaan viestin eräänä kohtalokkaana sunnuntaina. Viestin sisältö kuului osapuilleen näin: ”Varattiin muuten just tontti, tulkaa naapuriin!”.

Vastasin viestiin saman tien totta kai onnitellen, toteamalla samalla, että sehän on kiva kun tontti on vielä lähempänä meitä kuin heidän nykyinen asuntonsa. Pakkohan se oli Ulla Taalasmaa -hengessä lähteä katsomaan, missä tontti oikeasti oli ja mihin ne kaverit nyt sitten meinaavat rakentaa. Todettiin yhteen ääneen puolison kanssa, että tämä on kyllä aika metsässä eikä ole edes katuvaloja.

Tuli seuraava aamu ja lapsiperheen aamuälämölön keskeltä sain sen verran suun vuoroa, että sanoin ääneen puolisolleni, että ”Pitäiskö meidänkin varata se tontti?” Puolison sanat suorana lainauksena kuuluivat näin: ”Ootko tosissas? Ei ikinä.”

Tästä kymmenisen minuuttia eteenpäin keskustelun sävy oli muuttunut ja mietittiin, että ei se katuvalojen puute nyt varmaan sittenkään haittaisi. Pari tuntia tästä olin varannut meille tontin ja taas päästiin ihmettelemään, että mitä me ollaankaan menty jälleen tekemään!

Entäs sitten ne vakuutukset?

Tästä käynnistyikin sitten kunnon soitto- ja selvitysrumba. Ensin oli selvitettävä, että onko meillä tällaiseen leikkiin edes rahaa. Siitä selvittiin, mutta parhaan kokonaisuuden saamiseksi tämä vaati useita neuvotteluita sekä puhelimitse, että kotisohvalla.

Rahoituksen selvittyä yksi suurimmista prosesseista on ollut sanoa ääneen tosiasia, että me ihan oikeasti joudutaan luopumaan meidän nykyisestä asunnostamme, joka (niin kuin jo todettua) on palvellut meitä täydellisesti.

Kiinteistövälittäjä kävi arvioimassa asuntomme ja teimme sopimuksen toimeksiannosta. Tämän jälkeen asunto piti kuvata ja stailata, koska kuvathan ne myy. Tämä tarkoitti siivoamista ja ylimääräisten tavaroiden piilottamista, joka kahden pienen lapsen ja parin koiran taloudessa ei ole se helpoin juttu. Saa tulla kokeilemaan!

Sitten kuvausten ajaksi pois jaloista ja toivomaan, että joku kiinnostuisi. Tässä välissä tehtiin vielä tonttikaupat eli lyötiin pankissa nimet alle ja rahat myyjän tilille. Nyt meillä oli läntti maata ja vähän vielä enemmän velkaa.

Asunto herätti markkinoilla kiinnostusta ja oli taas siivouksen aika. Kämppä tiptop ja lasten kanssa näyttöjen ajaksi metsään retkelle. Välittäjä soitti perään, että tarjous tuli, mitäs tehdään. Pihistettiin päätöstämme seuraavaan päivään ja pääsimme hinnasta yhteisymmärrykseen uusien ostajien kanssa.

Nyt ollaan sitten vaiheessa, jossa tämä vahingossa varattu tontti on konkretisoitunut ihan oikeaksi projektiksi eikä oikeasti vieläkään tiedetä, mitä on luvassa. Varmaa on se, että meidän perhe aloittaa ”Elä vielä kerran kerrostaloelämää”-retken.

Seuraava vaihe listallani on selvittää se, mitä vakuutuksia tontti tarvitsee ja mitä kaikkea on otettava huomioon rakennuttamisen aikana. Jotain pitää vakuuttaa, sen tiedän, mutta pitää kysyä siitä tarkemmin Pohjantähden asiantuntijoilta. Seuraavassa blogitekstissä avaan näitä asioita lisää ja katsotaan sitten, missä vaiheessa vahinko-projektia edetään!