Tutki, älä hutki - olit sitten hevoskaupoilla tai vakuutusta hankkimassa

Helposti sitä ajattelee, että kun hevosen ostaminen on ajankohtaista, riittää että avaa netin ja tutustuu valikoimaan. Totuus on kuitenkin toinen, mikäli haluaa laadukkaan hevosen, jolla riittää liikettä tai hyppykykyä kilpakentille, joka on hyväkäytöksinen keski-ikäisen tädin kuljetin tai edes satulaan totutettu, ja kaiken lisäksi vielä terve.

Ja sitten se hinta. Hintahaitarihan on niin laaja, kuin mielikuvitusta riittää. Joskus on myös haasteita päästä selvyyteen siitä, miten kunkin hevosen arvo on laskettu.

Käytyäni lävitse kaikki kotimaassa myytävänä olevat kandidaatit ja koeratsastettuani niistä potentiaalisimmat hintahaarukkaani sopivat hevoset ilman täysosumaa, oli suunnattava katse ulkomaille.

Tuttavani kannustamana liettualainen kontakti alkoi päivittäin laulattaa messengeriäni tarjoten mitä erilaisimpia ratsuja. Tanskalaiset ja ruotsalaiset hevosmyyntisivustot tuli koluttua läpikotaisin, ja lopulta Tanskasta löytyi kiinnostava tamma.

Kaikki vaikutti hyvältä ja matkani optimoimiseksi listasin vielä paikkoja, joissa pääsisin kokeilemaan useampaakin kiinnostavaa nuorta hevosta. Varatessani lentolippuja, lähetti tamman omistaja tekstarin: ”I’m sorry, Felicity is sold.”

Puhelimitse kyseinen nuorten hevosten kasvattaja kertoi, että eilen kävivät amerikkalaiset, jotka ostivat kaikki minua kiinnostaneet hevoset. ”All three?” kysyin epäuskoisena. ”Yes, all three.”

Tanskan sijaan lähdinkin sitten Liettuaan. Päivän aikana ratsastin kahdeksan hevosta. Osasta tiesin jo kierroksen jälkeen, että ei tämä ole minua varten, osasta ehkä pidemmän työn jälkeen olisi jotain voinut tulla.

Matka oli hauska ja Liettua mukava kokemus vieraanvaraisine ihmisineen, mutta hevosta en itselleni sieltä löytänyt.

Lentokentällä Latviassa koneen vaihtoa odotellessani huomasin, että kotimaan markkinoilla oli uusi hevonen kaupan. Ei muuta kuin selvittämään hevosen taustaa.

Puolen tunnin päästä kerroin lapsille, että ensi viikolla mennäänkin Ähtäriin eläintarhaan (ja sieltä lähiseudulle koeratsastukselle). Tällä kertaa onni potki, ja etenimme kaupantekoa edeltävään eläinlääkärin tarkastukseen saakka.

Siinä asiassa olen pitänyt itselleni lukuisia tiukkoja ripityksiä. Ostotarkastus tehdään korvista kavioihin ja huolella, sillä ongelmia ei pidä tilata – niitä tulee hevosten kanssa muutenkin. Siihen ostotarkastukseen tyssäsi sekin ”napakymppi”.

Loppukesä jatkui mitä ihmeellisimmillä koeratsastuksilla: oikuttelevilla tammoilla, joihin ei saanut vaikuttaa kuin ajatuksen voimalla, huputettuun hurmuriin, joka heittäytyi maahan, kun huppu poistettiin päästä (ja minä omasta tahdostani otin syöksyhypyn maneesin hiekkaan, kun en mielinyt kieriä siellä hevosen kanssa).

Lopulta löysin etsimäni ihanuuden Tanskanmaalta. Pieteetillä tehdyn tanskalaisen eläinlääkärin tarkastuksen ja suomalaisten eläinlääkärien konsultaation jälkeen tämä ihanuus läpäisi ostoseulani.

Entäs ne hevosen vakuutukset? Mikäli käyttää suunnattoman määrän aikaa ja vaivaa löytääkseen oikean hevosen, maksaa ostotarkastukset (niidenkin hevosten, jotka eivät läpäise sitä) ja sievoisen summan rahaa saadakseen omistaa hevosen, olisi sulaa hulluutta jättää hevonen vakuuttamatta.

Yhtä hullua olisi ottaa mikä tahansa hevosvakuutus. Vakuutukset eivät ole samanlaisia sisällöltään, eivätkä siksi hinnaltaankaan. Viimeinen askel hevoskaupassa on siis vakuutusten vertailu ja omaan riskinsietokykyyn sovitettu ratkaisu.

Minä päädyin Pohjantähteen, sillä hevosvakuutuksen kattavuus ja sitä kautta vastine rahoilleni ratkaisivat.

Ps. Jos sinä olet törmännyt onnenkantamoiseen ja löytänyt erinomaisen hevosen, se ansaitsee myös varmasti erinomaisen vakuutuksen. Pyydä tarjous hevosvakuutuksesta täältä.